Pelinjatkamisen tavat salibandyssä

Salibandy on vauhdikas ja jännittävä pallopeli, jossa joukkueet tavoittelevat voittoa tekemällä mahdollisimman paljon maaleja. Tässä artikkelissa kerrotaan salibandyn säännöistä ja ennen kaikkea siitä, miten peliä jatketaan katkon jälkeen.

Yleistä pelinjatkamistavoista

Peli katkeaa tuomarin vihellykseen. Kun peli kerran on katkaistu, sitä jatketaan kulloisenkin pelitilanteen edellyttämällä pelinjatkamistavalla. Näitä ovat sisäänlyönti, kiistapallo, vapaalyönti ja rangaistuslaukaus. Pelinjatkamista ei saa viivyttää tarpeettomasti, ja tarvittaessa erotuomari antaa viivyttämisestä rangaistuksen.

Kiistapallo

Peli jatkuu aina maalin jälkeen ja erän alkaessa kiistapallosta, joka annetaan kentän keskipisteestä. Molempien joukkueiden on oltava omilla kenttäpuoliskoillaan. Kun peli keskeytetään muusta syystä, kiistapallo suoritetaan lähinnä olleesta kiistapallopisteestä. Kiistapalloa suoritettaessa kaikkien muiden kuin suorittavien pelaajien tulee siirtyä ilman erillistä käskyä vähintään kolmen metrin päähän pallosta.

Kiistapalloon voi osallistua kummastakain joukkueesta vain yksi kenttäpelaaja, jonka on seisottava rintamasuunta vastustajajoukkueen päätyä kohti. Kiistapalloa suoritettavien pelaajien vartalot eivät saa koskettaa toisiaan ennen kuin kiistapallo toteutetaan. Pelaajien on pidettävä mailoista kiinni tavallisella peliotteella, mikä käytännössä tarkoittaa samaa otetta kuin pelin ollessa käynnissä.

Kiistapallo voi aiheutua esimerkiksi siitä, että pallo rikkoontuu pelitilanteessa tahattomasti. Peli keskeytyy ja kiistapallo suoritetaan myös silloin, kun pelikaukalon osat ovat irronneet toisistaan ja pallo tulee rikkoutuneen osan läheisyyteen. Myös maalikehikon siirtyminen aiheuttaa yleensä pelin katkaisemisen ja kiistapallon. Myös vakava loukkaantuminen aiheuttaa sen, että tuomari keskeyttää pelin ja sitä jatketaan kiistapallolla. Erotuomarin harkinnan varassa on se, mitä loukkaantumista pidetään vakavana.

Sisäänlyönti

Salibandyä pelataan kaukalossa, ja kun pallo ajautuu kaukalon ulkopuolelle, saa palloa ei-pelannut joukkue sisäänlyönnin. Sisäänlyönti täytyy suorittaa 1,5 metrin päässä kaukalon laidasta siinä kohdassa, josta pallo meni kaukalon ulkopuolelle. Sisäänlyöntiä ei kuitenkaan koskaan suoriteta maaliviivan oletetaan jatkeen takaa. Jos joukkueelle on erityistä hyötyä siitä, että se jatkaa peliä lähempää laitaa kuin 1,5 metrin päästä, joukkueelle on se sallittava.

Sisäänlyöntitilanteessa palloa on aina pelattava mailalla. Palloa on lyötävä, eikä sitä saa nostaa tai saattaa mailalla. Suorittava pelaaja ei saa koskettaa palloa uudelleen ennen kuin pallo on koskettanut jotakin toista pelaajaa tai tämän varusteita. Aivan kuten kiistapallokin, myös sisäänlyönti voi mennä suoraan maaliin.

Vapaalyönti

Kun toinen joukkueista tekee vapaalyönnin aiheuttavan rikkeen ja tuomari katkaisee pelin, tuomitaan vapaalyönti rikotun joukkueen hyväksi. Vapaalyöntiä ei tuomita kuitenkaan silloin, kun rikotulla joukkueella on mahdollisuus jatkaa pelaamista rikkeen jälkeen siten, että siitä on enemmän hyötyä heille kuin vapaalyönnistä. Jos vapaalyönti tuomitaan, se suoritetaan rikkeen tapahtumapaikasta.

Vapaalyöntiä ei voi suorittaa 3,5 metriä lähempää maalivahdin aluetta eikä maaliviivan oletetun jatkeen takaa. Vapaalyöntiä annettaessa pallon ei täydy olla täysin liikkumatta eikä täydellisesti oikeassa paikassa, jos sillä ei tuomarin mielestä ole merkittävää vaikutusta peliin. Vastajoukkue voi muodostaa puolustusmuurin vapaalyönnin antamiskohdan ja oman maalinsa väliin.

Kun vapaalyönti suoritetaan, vastajoukkueen pelaajien on ilman erotuomarin käskyä siirryttävä vähintään kolmen metrin päähän pallosta. Kuten sisäänlyönnissäkin, palloa on lyötävä mailalla. Palloa ei saa nostaa eikä saattaa, ja myös vapaalyönti voi mennä suoraan maaliin.