Monet eivät tiedä, mitä eroa sählyllä ja salibandyllä on. Useimpien tiedossa kuitenkin on, että nämä lajit ovat oivallisia liikuntamuotoja ja kohottavat kuntoa kuin huomaamatta. Tässä artikkelissa kerromme näistä lajeista ja niiden eduista liikuntamuotoina.
Mitä sähly ja salibandy ovat?
Salibandy ja sähly ovat itse asiassa saman lajin eri muotoja, mutta molemmat kehittävät koordinaatiota ja kohottavat takuuvarmasti kuntoa. Sähly on lajin vapaampi muoto, joka on monille tuttu jo koululiikunnasta. Salibandy puolestaan on sarjatoimintaa varten kehitetty, tarkkasääntöisempi versio lajista.
Perusideana molemmissa joukkuepeleissä on saada pallo vastustajan maaliin mahdollisimman monta kertaa. Se joukkue, joka on tehnyt peliajalla enemmän maaleja, voittaa. Vaikka salibandy ja sähly muistuttavatkin tietyllä tavalla jääkiekko, ei niissä ole sallittua taklata. Rikkeistä rangaistaan vapaalyönnillä, rangaistuslaukauksella ja jäähyllä.
Sählyn säännöt ja pelikenttä
Sählykentäksi sopii käytännössä mikä tahansa liikuntatila, myös salibandykenttä. Kentällä on sopimuksen mukaan kolme tai neljä pelaajaa kustakin joukkueesta. Maalivahtia sählyssä ei yleensä käytetä, eikä myöskään erillistä erotuomaria välttämättä tarvita. Peliaika on yleensä 30 minuuttia, joka jaettu kahteen 15 minuutin erään. Säännöt poikkeavat toisistaan siten, että sählyssä sääntöjä yleensä hieman muokataan olosuhteisiin sopivimmiksi.
Salibandy sählyyn verrattuna
Salibandyn kenttä on määrämittainen, aikuisilla 40 x 20 metriä, ja sitä ympäröi 50 sentin korkuinen aita. Ottelun kulkua valvoo kaksi erotuomaria, jotka ovat tasa-arvoisia. Peliaika on ylimmillä tasoilla yhteensä 60 minuuttia, joka on jaettu kolmeen 20 minuutin erään. Alemmilla sarjatasoilla ja junioripeleissä pelataan kaksi tai kolme 15 minuutin erää.
Salibandyn ja sählyn hyödyt liikuntana
Sekä salibandy että sähly ovat parhaimmillaan erinomaisia kunnon kohottajia, 
jos pelaajan oma ja muiden joukkueessa pelaavien peruskunto on riittävällä tasolla. Kun taidot karttuvat, myös pelin tempo kiihtyy ja vaativuus kasvaa. Tämän seurauksena koko joukkue kehittyy kuin huomaamatta.
Kunnon kehittymisen lisäksi sähly kehittää monipuolisesti kehon hallintaa ja koordinaatiokykyä sekä pelinlukutaitoa. Varsinkin lapsille keskeisessä roolissa on myös sosiaalisuus, kavereiden kanssa harrastaminen ja yhteistyötaitojen kehittäminen.
Pelivälineet ja mailan käsittely
Sähly on hyvä harrastus myös siksi, ettei se edellytä suuria sijoituksia. Välttämättömiä varusteita ovat nimittäin vain sisäpelikengät, maila ja pallo. Toki pelaajalla täytyy olla myös liikuntaan sopivat, mukavat ja joustavat vaatteet.
Mailankäsittelyyn kannattaa kiinnittää huomiota jo harrastuksen alkutaipaleelta lähtien. Sählypelaajan perusharjoituksiin kuuluvat rannevedot, lämärit ja rystylyönnit. Myös pallon kujlettamiseen kannattaa kiinnittää harjoituksissa huomiota jo varhaisista vaiheista alkaen. Vaikka kaikenlaiset temput näyttävätkin hienoilta, peruskuljetuksen tekniikka on pelissä menestymisen kannalta tärkein taito. Salibandyn ja sählyn perusajatuksiin kuuluu se, että pelaaja liikkuu ja syöttelee kentällä mahdollisimman paljon.
Rannelaukausta käytetään yleensä silloin, kun pelaaja juoksee tai vastustajan vuoksi hänen peliasentonsa on muuten hankalaa. Kun vartaloa käytetään vipuvartena, laukaukseen tulee enemmän voimaa. Lyöntilaukaus eli lämäri on tehokas tapa laukaista kohti maalia. Siinä maila vedetään ensin taakse ennen lyöntiä, mutta ei kuitenkaan polvea korkeammalle, sillä se luokitellaan salibandyssä rikkeeksi. Myös lyöntilaukauksia tehdessä siis mailan lavan on pysyttävä matalalla. Keskeistä lämärissä on, että lapa osuu maahan muutamaa senttiä ennen kuin se osuu palloon. Rystylyönti toteutetaan samalla tavalla kuin lämäri, mutta rystypuolelta palloa on vaikeampi kontrolloida, koska lapa on yleensä käyristetty ja lyönnissä käytetään lavan kuperaa puolta.
